Ååå, me ollaan Å:ssa!

Hyvää tätä vuotta!

Kuten lupasinkin, niin en enää viime vuoden puolella päässyt takaisin tarinoiden äärelle. Mutta toisaalta mikäpä olisikaan mukavampi tapa avata juhlavuosi kuin muistella menneitä, eli elokuista lofoottien kierrosta. Niin mikäpä olisikaan..? Noh äkkiseltään keksisin useammankin… Mutta ennen kuin alan vatvomaan sitä, niin: Juhlavuosi on siis tänä vuonna sekä Suomella että minulla ihan itselläni. Mutta myönnettäköön, että 100 vuotta kuulostaa hintsusti juhlemmalta kuin 40. Sitten toisaalta… Ehkä kuitenkin mieluummin täytän 40 kuin 100 vuotta. Ei vältsis niin paljon puuskuta ensi kesän Islannin vaelluksella, kun täytän VAIN 40. Ja ei ehkä yhdellä toisellakaan huiputusreissulla, jonka keksin tänään.

No jos kuitenkin menisin vielä sinne menneiden muisteluun eli tarinaan, joka on tapahtunut viime vuonna ja jatkuu Kvalvika Beachin telttakokemuksen jälkeisestä elämästä. Kvalvikan rannalta patikoitiin aamupäivän aikana takaisin autolle ja lähdettiin taas eteenpäin. Elämä jatkui kohti lofoottien kärkeä niin pitkälle kuin tietä jatkui.  Tai siis jatkui se elämä senkin jälkeen, vaikka henki salpautuikin useampaan otteeseen joko upeiden maisemien tai hapenottokyvyn loppumisen vuoksi. Kohdekylässä tien päässä pysähdyttiin joka tapauksessa vetämään henki takaisin sisuksiin ja syömään puskalounasta. Kylä oli Å i Lofoten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Å i Lofoten oli varsin sympaattinen kalastajakylä. Himoitsin päästä asumaan tuommoiseen punaiseen kalastajamökkiin… Tai olemaan edes yhden yön. Nyt en muista, että miksi ei oltu. Majatalossa ei ehkä ollut sijaa? Tai sitten ei edes kysytty. Emmentaali, kun ei ollut sitä reissuvihkoa mukana.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Se puskalounas. Ja Saaran jalka.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Pieni kyläkauppa ja aika korkea kynnys..?
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Siellä se meidän porukan korkeanpaikan kammoinen taas. Kerrottakoon, että kävin tutkimassa reittiä tuonne kiven päälle ja toteamassa, ettei minun ole pakko päästä tuonne. Onneksi en tiennyt, onko siellä geokätkö :-P
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Å:ssa oli tenkebenk, jonka suomensin sujuvasti ajatuspenkiksi. Lopputekstin suomennoksessa tuli ongelma. Huomasin, etten sittenkään osaa norjaa.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tenkebenkillä ajattelemassa. Ei ollut kovin hyvä ajatuspenkki, mitään hyviä juttuja ei tullut mieleen. Tai sitten olisi pitänyt ymmärtää ne norjan kieliset käyttöohjeet.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Nopeasti kyllä tenkpenkiltä noustuani tuli ajatus Windestä ja plutakkokuorrutuksesta vieruskaverina auton takapenkillä. Ja helpottava ajatus, etten se onneksi ole minä… Winde päätti siis käydä testaamassa mutakylpyä Å:n kierroksella.

Å:hon tutustumisen jälkeen alkoi taas telttapaikan metsästys. Telttapaikat ovat kyllä kiven alla lofooteilla, siis ihan kirjaimellisesti, kivien alla suorastaan. Ajettiin melko paljon takaisin päin Å:sta, kunnes löysimme sopivan paikan. Ja melkein menetimme sen. Käytiin tutkimassa alue, päätettiin valita se, lähdettiin ajelemaan kauppaan ja. Toisella puolella niemeä nenämme liimautuivat auton ikkunaan, koska sinne meidän telttavarauspaikalle pysähtyi auto!!! MEIDÄN PAIKALLE. Heitettiin jo pyyhkeet ja lakanatkin kehään epätoivosta, että siinä se paikka meni…

Kauppareissun jälkeen uskaltauduttiin kuitenkin tarkistamaan tilannetta meidän EKANA löytämälle telttapaikalle. Tuumattiin sitten, että mahdutaan sopivan etäisyyden päähän toisesta seurueesta kuitenkin samoille mestoille. Siellä saattoi olla jokin kyltti kenollaan maassa, jossa saattoi lukea jotain leiriytymisestä ja jota ei saatettu huomata. No okei, kun sitä varovasti kurkkasi, se taisi koskea nuotion sytyttämistä, ja meillähän oli trangia. Mutta vähäsen tuli kriminaali fiilis silti…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Huh, telttapaikka löytyi sittenkin. Ja keskustelua käytiin, että ollaanko nähty tuota maassa lojuvaa kylttiä.

Jatkankin vielä näiden yöpaikkojen metsästyksestä, kun tätä kerran rupesin vatvomaan. Nimittäin jos kartassa on laavun näköinen kuva ja selitys on ”primitive shelter”, se voi olla tosi primitive. Ehkä liian, kuten tässä tapauksessa muutamaa päivää myöhemmin totesimme.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tiedustelukomppania on lähetetty tutkimaan ”primitive shelteriä”.
img-20160822-wa0002_opt
Tiedustelukomppanian kuvamateriaalia ”primitive shelteristä”. Tiimipalaveri päätti äänestyksen jälkeen, että jatketaan matkaa. Kuva: The Scout Toni T.

Onneksi todellakin päätettiin jättää kokeilematta tuo ”primitive shelter”, koska seuraavan yön vietimmekin aivan loistavassa paikassa. Se oli kota. Joskin täytyi taas tehdä tiedusteluretki koko tiimin voimin tarkastamaan, että kodan näköinen kuva todella tarkoittaa kotaa. Siitä tulikin kiva iltalenkki, kun käveltiin muutama kilometri ensin kodalle, sitten takaisin autolle hakemaan rinkat ja sitten vielä takaisin kodalle. Mutta sinä päivänä ei tainnutkaan olla yhtään vuoren huiputusta, niin pitihän sitä vähän edes kävellä turhia lenkkejä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kota. Windekin tykkäsi :)
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Kodan sisätiloja.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Aika hulppea oli kodan ulkoterassikin.
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Tässä käydään aamupalakeskustelua Winden kanssa: että vaikka istutaan autossa samalla penkillä, nukutaan samassa teltassa, kuljetaan samoja polkuja, niin silti ei syödä samaa ruokaa…

Nonnih, seuraavaa jaksoa odotellessa voi vaikka miettiä omalla sohvalla, jos ei ole tenkbenkiä. Sen verran on pimeetä ja ikävää (nyt loppui positiivisuuskiintiö tältä talvelta), ettei taida muuta jaksaa. Mutta ehkä kannattaa, tai sitten ei (ei voi tietää), miettiä, mitä ensi kerralla tulee tästä tuutista. Meinasin koota kaikki loput lofoottien huiputukset niin, että huiputtaa. Higravstindenillä nimittäis kyllä oikeesti huiputti, vaikka ei ihan huipulle pystynytkään kiipeämään. Se olikin jännä juttu, kun luulin, että olen immuuni huipuille.

Pimeetä on ulkona ja sisällä, ja päässä, mutta koittakaa kestää. Ensi kertaan!

—————————————————————————————————————————————–

Artikkelikuva: Ollaan Å:ssa. Saaran kännykästä.

Muuten Scoutin tiedustelukuvaa lukuunottamatta omasta kamerasta.