Kanjonin kautta putoukselle

Marraskuun pimeys pisti katselemaan aurinkoisia kuvia lapin kesästä. Niitä riittääkin mukavasti… Parhaimpia paloja Kevon vaelluskuvista tuleekin nyt tässä seuraavassa setissä. Enjoy!

Toinen päivä Kevon reitillä oli maisemahuumaa. Välillä melkein unohti, että jotain kohtaa kropassa kolotti. Peba-osasto ei tykännyt siitä, että koitin korjata kumaraista menoasentoa pystympään, ja protestoi aika ajoin. Alkumatka olikin yhtä säätöä, sekä rinkan että asennon. Yhtä remmiä kireämmälle, toista löysemmälle, kolmatta eri kohtaan, ja sitten kaikki takaisin, ja uusi kierros. Välillä löytyi kropasta joku uusi kolotus ja rinkasta irralleen jääneitä klipsejä. Mutta päädyttyäni johonkin kompromissiasentoon ja laitettuani kaikki klipsit kiinni, alkoi homma toimia. Tai sitten kroppa vaan tottui rinkan kantamiseen. Todennäköisesti jälkimmäistä.

Mutta siinä se sitten oli, ensimmäinen aamu Kevon reitillä. Winde ”the herätyskello” herätteli meidät Saaran kanssa lempeästi eli kieriskelemälle meidän tyynyllämme niin, että teltta meinasi kaatua. Kätevästi myös Toni heräsi tämän naapuriteltan tohinan ansiosta.

IMG_0119_opt
Ensimmäisen Kevon reitin aamun maisema teltasta ei ollut hullumpi ollenkaan. Tai siis ainakaan Tonin teltasta. Mun aamumaisema oli hiirenkoloisempi. Kuva: Toni T.
P8190124_opt
Aamupala. Kuva: Minä
20150816_221500_opt
Herätyskello. Kuva: Saara Roto

Aamutuimaan, klo 10, saimme itsemme veivattua taas polulle, joka kiemurteli heti tunturin rinteille. Kohde oli 8,5 km päässä oleva Skolonjouvcca, jonne pysähdyttiin lounaalle. Sieltä oli sitten vielä 6,4 km yöpymiskohteeseen, eli putoukselle.

P8190132_opt
Tuntureilla, vihdoinkin. Kuva: Minä
P8190136_opt
Tunturipuro. Kuva: Minä
IMG_0170_opt
Välipalaa seisovasta rinkasta. Kuva: Toni T.
P8190161_opt
Suo, kuokka ja Jussi. Tai sitten tunturi, vesipullo ja Toni. Kuva: Minä

Lounastauon ja sammakkobongauksen….

P8190168_opt
Se sammakko. Kuva: Mie ite

…jälkeen kiivettiin pieni pätkä polkua, kunnes avautui mahtava maisema Kevon kanjoniin! Siinä sitten meni aikaa puolisen tuntia, koska piti kuvata kanjonia joka suunnasta, selfieitä ja ei-selfieitä, ryhmäselfieitä ja kenkäselfieitä. Vaikka olinkin kuvista nähnyt paikan, niin onhan se livenä ihan eri juttu. Uskomaton paikka!

20150819_152448_opt
Kenkäselfie ja Kevon kanjoni. Kuva: Saara R.

Lopulta, jo yhden kännykän kameran mentyä tilttiin, maltoimme jatkaa matkaa kohti yöpymispaikkaa putouksella. Ennen putouksen taukopaikkaa oli myös ensimmäinen vesistön ylitys. Ja kas ne ekat portaatkin, joita jo vähän odottelinkin, että missäs ne… Jostain reitin kuvauksesta olin bongannut, että reitillä olisi paljon jyrkkiä portaita. Näin jälkikäteen kultaisissa muistoissa ne portaat eivät kyllä olleet mitenkään ylivoimaisia. Ainakaan alaspäin mentäessä.

P8190196_opt
Pirteää porukkaa tunturissa ;-) Kuva: Minä
P8190197_opt
Winde odottaa laskeutumislupaa. Kuva: Minä
P8190214_opt
Winde miettii ensimmäisessä ylityksessä, että kaikkeen sitä joutuukin… Samoja aatteita kävi mielessä itselläkin, kun Chifonetilla jalkoja kuivasin (aika kätsä muuten se Chifonet, myös astioiden pesussa).  Kuva: Minä
P8190237_opt
Putouksen vieressä oli seuraava yöpymispaikkamme. Ja tällä reissullahan puhallettiin yhteen patjaan, ihan joka ilta… Kuva: Saara R.
P8200242_opt
Sateenkaaren pää on Kevolla. Kuva: Minä

Näihin tunnelmiin. Hyvää ja toivottavasti aurinkoisempaa syksyn jatkoa. Jatkan tarinaa ehkä vielä ennen joulua… :)

Artikkelikuva: Toni T.