Korjaamon kautta Kevolle

Takana paras loma evö. Huomasin tuossa eräänä päivänä myös, että puolen vuoden sisällä on nyt toteutettu puolivahingossa kaikki pitkäaikaiset haaveet: Nepalin vaellus, lapin vaellus ja Italian via ferrata –vaellus. Mitähän sitä nyt sitten keksisi tilalle, ounou..? Vai taitaahan noita haaveita olla vielä, kun tarkemmin miettii… Ehkä yksi valloittamatta jäänyt vuori, kanjoneeraus, Islanti ja jotain semmoista.

Jospa nyt vielä kuitenkin perkaan sitä kaikkein pitkäaikaisinta haavetta eli lapin vaellusta, joka toteutui elokuusssa Kevon reitillä. Viime kerralla tulikin esiteltyä Kevon tiimiläiset, jotka lauantaina 15.8.2015 lähtivät kohti tuntematonta. Tai no, ainakin Saaralla oli tiedossa tarkemmat koordinaatit.

Jännät paikat alkoivat jo perjantaina, jolloin matka-auto osoitti haluttomuutta toimimisen suhteen. Lauantaina auto oli kaikesta huolimatta kuitenkin liikkeellä ja tiimiläiset poimittu kyytiin. Ajatus oli joko ajaa suoraan perille tai sitten pysähtyä yöksi jonnekin. Ja Oulun jälkeen päädyttiin ”yöksi jonnekin”-ratkaisuun. ”Jonnekin” löydettiin tulipaikka-kartasta tökkäämällä pompulaa, joka osoittautui laavuksi joen rannalla Tervolassa. Virtuaalisen löydön jälkeen tuo kyseinen paikka löydettiin myös oikeasti pienen moukkuisilla teillä kiertelyn jälkeen.

Tervolassa testailtiin, miten leiriytyminen pelaa ja löytyykö kaikki tavarat rinkasta. Tässä stopissa suoritin myös teltan pystytys ja purkaminen -kurssin hyvin arvosanoin. Teltassa nukkumisosio jäi vielä väliin, koska täällä oli laavu. Tervolan yön jälkeen mietin, että olipas makuualusta kova, mutta olinkin vissiin nukkunut alustan vieressä. Alustan vieressä nukkumista en suosittele, koska ehkä myös siksi oli vähän kylmä.

IMG_0002_opt
Teltan pystytys ja purkaminen -kurssi. Kuva: Toni T.
IMG_0006_opt
Toukat Tervolan laavulla. Kuva: Toni T.

Tervolassa suoritin myös ”katso trangian käyttöä” –kurssin, joka ei jostain syystä edennyt ”käytä trangiaa”-jaksolle. Saaran bensa-keitintäkin testailivat, mutta totesin, että siitä kurssista voin suosiolla suorittaa vain ”pysy kaukana”-osion. Testien jälkeen päätettiin ottaa kuitenkin vain trangia vaellukselle mukaan, joten bensakeittimen käytön ”pysy kaukana”-osio oli riittävä taso tälle vaellukselle. Vaelluksen alussa Kevolla puskista löytyi onneksi lisää polttoainetta trangiaan, koska mukana ollut puteli ei olisi riittänyt. Kehotan muita ostamaan riittävästi polttoainetta keittimeen ennen vaellusta, koska voi olla, että puskien varapullot on loppuunlöydetty.

IMG_0018_opt
Bensakeittimen kurssin ”pysy kaukana” -osio alkamassa. Kuvassa en ole vielä kovin perehtynyt kurssisisältöön, koska olen vielä aika lähellä keitintä. Kuva: Toni T.

Sunnuntai-aamuna lähdettiin muistaakseni ajoissa liikkeelle eli klo 10 viimeistään, jotta auto voi rauhassa hajota Ivalon ja Inarin välimaastoon. Sunnuntai sisälsi siis ”Saara veti katkenneen hihnan konepellin alta” –episodin, ”päiväkirjaan kirjoitettu kaikki lähistön ja Riihimäen autokorjaamoiden numerot” –ajanviete ja testattiin taas leiriytymistä taukopaikalla. Ai niin ja syötiin vaelluksen loppuun tarkoitetut letut ja juotiin viinipullo. Havaitsin tunnelmassa jonkinlaista muutosta aikaisempaan, mutta letut olivat hyviä ja niitä oli paljon. Nam.

P8160035_opt
Vaellusreissun lopetus -letuista tulikin vaellusreissun aloitus -lettuja. Ehkä saattoi vähän potuttaa se auton hajoaminenkin… Letut (ja suklaa) auttaa kaikkeen. Kuva: Minä

Jollain tapaa onnea oli lettujen ja viinin lisäksi silti mukana, koska auto hajosi sopivasti järvenranta-taukopaikalle, sattumoisin löytyi tiimin väliaikaisjäsen Marko ison auton kera vain 400 km päästä, kiipeilyköyttä oli mukana auton hinausta varten ja seuraavana päivänä nopea autokorjaamo sijaitsi lähempänä kuin Riihimäellä. Ei muuten arvaisi, että jos soittaa Inariin korjaamolle, niin se onkin Riihimäellä. Huom: seuraava lause sisältää tuotesijoittelua. Tiedoksenne Ivalossa oleva korjaamo, jos jonkun auto hajoaa Ivalon ja Inarin väliin: TarvikeCenter Korjaamo p. 0400 423 525.

P8170052_opt
Autokorjaamon pihassa tuli vilkuiltua lentokenttätaksia vähän ”sillä silmällä”… Kuva: Minä

Auto korjaantui tai melkein korjaantui (joku jarruvalo siellä vielä paloi…) maanantaina ja siitä köröteltiin Sulaojalle Kevon reitin aloituspisteeseen. Suunnitelma oli siis taaperrella Kevon reitti etelästä pohjoiseen, Sulaojalta Kenestuvalle. Tämä reittisuunnitelma tarkoitti myös sitä, että meillä oli probleema, kuinka auto menee Kenestuvalle ilman meitä. Olisi ollut mahdollisuus tilata auton siirtopalvelu tai mennä bussilla. Saara ja Toni olivat kuitenkin sitä mieltä, että yksi meistä voi ajaa auton Kenestuvalle ja liftata takaisin Sulaojalle. Sanotaanko, että olin jonkin verran epäileväinen, että kuinka tuo onnistuu… Toni halusi kuitenkin koittaa, joten koitettiin. Mutta hahaa, olin oikeassa kerrankin, vaikka nyt olisi ollut kivempi olla väärässä. Ei siis onnistunut Tonin liftailu. Edes Kaamaselle, josta väliaikaisjäsenemme olisi voinut heittää loppumatkan. Parin tunnin tien varressa seisoskelun jälkeen Toni ajoi auton Kaamaselle ja pääsi Markon kyydissä Sulaojalle. Noh, kävi se noinkin. Mutta sen verran meni aikaa tässä puuhastelussa, että reitille lähtö siirrettiin tiistai-aamuun. Tiistaina oltiin todella tehokkaita, että lähdettiin niinkin aikaisin kuin klo 10.15 matkaan.

P8170062_opt
Rinkat Sulaojalla odottelemassa liikkeelle lähtöä. Kuva: Minä

Jahas. Sitten oikeasti Kevon reitin vaelluksesta alkaa tulla tarinaa seuraavalla kerralla :) Hauskaa syyskuun jatkoa kaikille ja toivottavasti jollain on vielä lomaa. Minulla enää huominen…

WP_20150819_15_24_28_Panorama_opt
Parin päivän vaelluksen jälkeen oltiin Kevon kanjonilla. Aika kiva maisema :) Kuva: Toni T.

Artikkelikuva: Toni T.