Nepalin kiertolainen esittäytyy

Nepalin kiertolainen ihan itse. Kuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel

Hei vaan hei kaikki!

Sain kuin sainkin lopulta sisäisen juu-ei –väittelyni päätökseen ja päädyin kirjoittamaan teille, hyvät tutut ja tuntemattomat ystäväni, tarinaa, jota blogiksikin kutsutaan. Tähän alkuun kuului ylemmältä taholta käsky kirjoittaa lyhyt johdanto esittelyksi itsestäni. Ja että siis lyhyt? Milloin minä olen tiennyt, mitä tarkoittaa lyhyt?

No okei. Täytyy myöntää, että on siitä sanasta ehkä sittenkin joku käsitys. Ainakin, kun kiipeilyseinällä se tarvittava 3 cm (tai useammin 10 cm) puuttuu seuraavaan otteeseen yltämisestä, niin silloin tämän kyseisen pituusrajoitteisuus -sanan sisältö on tullut liiankin selväksi. Ja luulen, että se on tullut selväksi myös rakkaille kanssa kiipeilijöilleni… Olenkin muuten aina luullut, että puran aggressiot nyrkkeilyhanskojen kanssa heilumisella, mutta kappas vaan, ehkä se tapahtuukin siellä seinällä keikkuessa. Hetkonen, kumpikos se ongelma olikaan, lyhyys vai pituus? Hmm.

Ehkäpä koitan venyttää itseni pitkäksi pitkillä teksteillä? Täytynee siirtyä kuitenkin eri metodiin, koska se ei ole oikein pelannut… Mutta ehkä mulla on vielä toivoa niitä lyhyitä ja ytimekkäitä tarinoita ajatellen. Tässä eräänä päivänä nimittäin tarinoin töissä puoli päivää kaikenlaisia kiemuroita kehityskeskustelulomakkeeseen, joka sitten katosi tuntemattomaksi jääneeseen kohteeseen painettuani tallenna-nappulaa. Niin että kun täytin sen uudestaan, se oli LYHYEMPI. Jes :)

Jaa, mikäs se aihe nyt olikaan… Ai niin, esittely! Lyhyt sellainen. Taipumukseni on siis yleensä innostua jostain, jota en sitten myöhemmin ehdikään tehdä, koska seuraava uusi innostus tulee tielle. Tai sitten siinä edellisessä innostuksessa on pitänyt soittaa ja laulaa. No joka tapauksessa, kun tämä ruljanssi toistuu riittävän monta kertaa, seurauksena on, että olen kokeillut aika montaa juttua, mutta kunnolla en osaa mitään. Tai siis ainakaan soittaa ja laulaa.

Toinen vaihtoehto on, että innostus ja pitkäjännitteinen treenaus… Äh, en pysty huijaamaan. Siis sanotaan nyt niin, että vähän pidempi lyhytjännitteinen toiminta katkeaa siihen, että kaverilta tulee viesti: ”Olen ilmoittautunut Island Peakin valloitus –reissulle ja aion houkutella sut mukaan!”. Tai siis jotenkin noin, en ihan muista tarkkaan kaikkia sanoja… Sisältö oli kuitenkin suunnilleen tuo kyseinen edellä mainittu. No, että houkuteltiinko minut mukaan? Jep jep. Ja tämä reissu on se, josta ajattelin jatkossa teille tässä blogissa kertoa. Mandalan matkassa Nepalissa: Mount Everest BC ja Island Peak. Joista kumpaankaan paikkaan ei muuten sitten päästy. Onko henkilö pätevä kirjoittamaan vuorikiipeilystä, jos on katsonut lähes tulkoon kaikki Island Peak –videot juutuubista, ja vahingossa pari Mount Everest –videotakin, ja seissyt pikku-kosken hiekkarannalla jääraudat jalassa? Ehkä ei? Kerron sitten jostain muusta. Kuten pitkistä portaista.

Nyt kello kuitenkin näyttää sellaista, että täytyy mennä nukkumaan, jotta jaksaa taas kirjoitella. Nepalin kierros jatkuu, tai oikeastaan siis alkaa, ensi jaksossa. So until the next time, friends! :)

p.s. Ooh, unohdin sen esittelyn. Eli näppistä takoo naispuolinen, fyysisesti 38-vuotias, henkisesti tästä jonkin verran jälkeen jäänyt, wanna be (too much?) monta juttua asteikolla thainyrkkeilijä – akrobaatti. Tällä hetkellä käyrä menee jossain vaeltajan ja vuorikiipeilijän tienoilla. Siinä. Tämä oli lyhyt esittely, eikös? :)