Rikkaan vaeltajan ylipaino-ongelma

Hello dear friends and the very great others!

Mihinkäs sitä jäätiinkään viime kerralla… Hmm. Pitikö jo jättää lentokoneet? Niinpä taisi olla, mutta ei ihan vielä.

Helsinki-Istanbul-Delhi-Kathmandu -lentokierroksen huipentumana nimittäin oli lento Kathmandusta Luklaan pikkuruisella koneella, josta taisin jo sisäkuvan viime tarinaan liittääkin. En kärsi lentopelosta sitten pätkääkään (ehdin yhdellä kerralla ottaa päikkärit koneessa ennen kuin se edes oli noussut ilmaan…), mutta arvelin, että tällä lennolla sen syntyminen saattaisi olla mahdollista, jos se ylipäänsä on kohdallani mahdollista. Pikkuisessa koneessa oleminen on aina jotenkin erilaista, ja sitten se lentokenttä Luklassa sattuu myös kuulumaan maailman vaarallisimpiin lyhyen kiitoratansa ansiosta. Noh, olin kyllä siinä kohtaa niin töttöröö edellisistä lentokone/lentokenttä –myllytyksistä ja -odotteluista, että olin vaan tyytyväinen, kun lopulta päästiin siihen koneeseen ja ilmaan. Se lento osoittautui kuitenkin upeimmaksi, jossa olen koskaan ollut. Lumihuippuiset vuoret näkyivät pilvien yläpuolella niin upeasti, että tuijotin vaan hypnoottisena enkä pystynyt edes kaivamaan kameraa laukusta. Näytti ihan sille kuin vuoret olisivat kelluneet pilvien päällä… Ja nyt sitten ei tietenkään ole sitä kuvaa. Voi kökkö.

P4200026_opt
Luklan lentokenttä ja pikkuruinen lentokone. Kuva: Minä

Kyseiselle Luklan lennolle valmistautuminen Kathmandussa tuotti tosin hiukan hampaiden kiristelyä ja äksänä sängyllä makaamista hotellissa. Ja aika monta huudahdusta: ”Ei oo totta, en mä voi enää millään ottaa mitään pois laukusta..!” Eli lennon painorajat. 10 kg ruumaan ja 5 kg käsimatkatavaroihin on tosi vähän… Varsinkin, kun laukussa pitää olla kypärää, jäärautoja, jäähakku ja kaikenlaista samanmoista sälää. Jouduin jopa jättämään toisen fleeceistä hotellille!!! Semmoista ei ole joutunut tekemään montaa kertaa… Tiukkaa teki. Olen ehkä vähän fleece-addikti. Kauheaa oli päättää, otanko takkifleecen vai puserofleecen. Päädyin sitten puseroon, koska takkifleece oli jo valmiiksi hiestä märkä, kun kuumoittelin se päällä lentokoneessa. Mutta huh, mikä ongelma oli se.

P4190010_opt
Löytymättömiä goretex-hanskoja etsiessä ennen hotellihuoneen pakkauskatastrofia ehti ihmetellä Kathmandun energiaverkkoa. Kuva: Minä

Laukun paino-ongelma ei kuitenkaan ratkennut edes fleecen pois jättämisellä. Laukun dieettikeinoksi pohdittiin mm. sitä, että kuinka monta takkia voi pukea päällekkäin ja kuinka täyteen taskut voi tunkea. Toisena ratkaisuna suunniteltiin kaikkien alus- ja välikerrastojen pukemista päälle. Jälkimmäinen todettiin mahdottomaksi, koska se johtaisi todennäköisesti hypertermiaan jo hotellin pihalla. Kathmandussa oli kuitenkin hellettä. Henkilökohtaisesti päädyin takkikerroksiin ja täysiin taskuihin, koska takkeja voi kantaa siinä käsivarrella sen oloisesti, että tarvitsen näitä ihan varmasti heti, kun menen koneeseen. Ylävuoristomonot vaihtuivat jalkaan heti kentällä, ja upposi ihan ilman selityksiä kaikelle kansalle, että ne ovat lennolla ensiarvoisen tärkeät. Etteivät varpaat palele. Laukun ylipaino-ongelma oli kuitenkin arvattua sitkeämmässä, ja ei se ihan laihtunut oikeisiin mittoihin lentoon mennessä. Onneksi oltiin kuitenkin tarpeeksi lähellä tavoitetta ja se päästettiin mukaan matkalle. Mutta eipä muidenkaan laukut olleet kovin huippukunnossa: ryhmällä oli yhteensä 24 kg ylipainoa.

IMG_4326_opt
Kantajia varten saimme Mandalalta Kathmandussa toiset laukut (omat jäivät säilöön Kathmanduun). Kantajille menevällä laukullakin oli 15 kg:n painoraja, mutta sehän ei ollut enää ongelma eikä mikään, jos oli saanut laukut Luklan lennosta läpi. Kuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel

Tosiaan ennen Luklan lennolle lähtöä olimme yhden illan Kathmandussa shoppailemassa ja pakkaamassa laukkua. Ja nostamassa tai vaihtamassa rahaa. Tämä täytyy vain mainita siksi, että jos vaihtaa rahaa, niin sitä saa ihan hirmuisasti. Vaihdoin 1200 € eli vähän reilusti, koska olin varautunut ostamaan goretex-hanskat, joita en löytänyt Kathmandusta ja joita en pystynyt menemään ostamaan seuraavassa kauppapaikassa Namchessa ja joita ei lopulta tarvittu. Sain rahanvaihdossa 126 000 Nepalin rupiaa… Kaikki melko pieninä seteleinä. Rahan vaihdon jälkeen en tiennyt, mihin sen nipun olisin työntänyt, koska se ei tietenkään mahtunut lompsaan. Tuntui rikkaalta, kun rahaa oli niin paljon, ettei mahtunut lompsaan. Sitten kun tajusin, että se setelinippu oli niitattu yhteen usealla aika paksulla niitillä, ei tuntunut enää rikkaalta, vaan raivostuttavalta. Niittien irrottaminen olikin ”mukavaa” iltapuuhastelua laukun pakkaamisen oheen. Ne oli tiukassa. Melkein kaikki muut luottivat luottokorttiin ja kävivät nostamassa rahaa. Itselläni oli sen verran vainoharhaisuutta, että pelkäsin luottokunnan lukitsevan korttini kesken reissun… Ja niin se muuten lukitsikin, mutta vasta sitten, kun tulin kotiin. Kotiin ei kannata tulla? Vai kannattaa ilmoittaa pankille, että lähtee matkalle outoihin paikkoihin ja aikoo tulla vielä takaisin?

IMG_4138_opt
Kathmandun tunnelmaa. Henkilökohtaisesti olin varsin huojentunut, kun pääsin tästä tunnelmasta pois vuorille… Kuva: Tommi Laitervo / Mandal Travel
P4190013_opt
RIKAS. Tässä kohtaa en vielä ollut huomannut niittejä… Kuva: Minä

Jeps, siinä tämän kerran juttu. Ei tällä kertaa ihan täysin pois kaikista lentokoneista, mutta ensi kerralla on pakko, koska aiheena on ”Portaat. Pitkät portaat.” Kiitoksia kärsivällisyydestänne :)

Artikkelikuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel