Varastoon treenaamista ja turhia kamppeita

Heissan peoples!

Tarkoitus oli jo tässä kirjoituksessa päästä kertomaan, että mitäs siellä Nepalissa tapahtuikaan. Mutta kuinkas kävi: sisäinen tarkastaja iski jälleen tekstin pituuteen ja pysytellään nyt tällä kertaa vielä Suomessa. Jotenkin pystyn aavistamaan pettymyksen, kun ei vieläkään kerrota mitään siitä maanjäristyksestä. Hitsi. En nyt millään kykene niin nopeaan toimintaan, mutta jos haluaa lukea kivan ja kivasti tiivistetyn kertomuksen tapahtumista Nepalissa, niin tekstin lopusta löytyy linkki matkanjohtajamme Tommi Laitervon blogiin. Olkaa hyvä :)

Tässä nyt kuitenkin lohdutukseksi maisemia Nepalista. Vuoristoiset maisemat olivat jotenkin epätodellisen kauniita.

IMG_4231_opt

IMG_4284_opt

IMG_4367_opt

Sitten siihen ei niin tiivistettyyn kertomukseen, joka minulla on ollut mielessä. Eli lähinnä semmoista settiä, että mitä Suomessa tapahtui ennen matkaa. Jo edellisen elokuun varauksesta lähtien matka oli ollut mielessä tavalla tai toisella lähes joka päivä. Ja siis yleensä pienen paniikin muodossa: ”kääk pitää treenata” tai ”eihän mulla ole sitä eikä tätä, ja multahan puuttuu KAIKKI”.

Treenaus-paniikki johti siihen, että juoksin Malminkartanon huipun portaissa HIIT:iä, koska en tykkää kestävyystreenistä. Toisaalta tulin huomaamaan, etten taida tykätä HIIT-treenistäkään… Tai ylipäänsä hengästymisestä. No sinne sain silti itseni joka viikko raahattua. Vaikka tekisi mieli sanoa, että itsekuri oli vaan rautaa, niin en sano, koska oikeasti tämän projektin toteuttamispuolesta piti huolen pieni sosiaalinen painostus ja rangaistuskäytäntö. Mikään ei toiminut niin hyvin kuin sopimus kaverin kanssa, että jos treeni jää väliin, niin seuraavalla viikolla on tehtävä kaksi treeniä. Jep, ei ainuttakaan lintsausta ;-) Olisi ollut hyvä, jos kyseistä sopimusta olisi jatkettu vielä joulun jälkeenkin. Silloin treenirutiiniin tuli, öh, pienehkö notkahdus… Ja jäärautoja olisi tarvittu myös portaissa. Olkoon jäärautojen puute hyvä selitys notkahdukselle… Päätin juuri. Eikös viime talvena ollut aika liukasta muutenkin? Tosi liukkaat kadut, muistin senkin juuri…

Notkahduksista huolimatta tulos Malminkartanon portaista oli se, etten halua nähdä niitä portaita enää koskaan. No joo, taisi se kuntokin vähän parantua. Siitä, että pysyikö kunto varastossa reissuun asti, ei ole tieteellistä näyttöä, koska en uskaltanut mitata.

”Multahan puuttuu KAIKKI”  -paniikin seurauksena ryntäsin sitten ostamaan kaikkea tarpeetonta. Kuten vaellussauvat, jotka eivät mahtuneet laukkuun. No, niistä tulee hyvät hiihtosauvat, kunhan ostan joskus sukset… Seuraavaksi hankin makuupussin, joka ei sekään mahtunut laukkuun, ja lisäksi vielä painoikin tonnin. Paria viikkoa ennen lähtöä vouhotettuani ”liian vähän aikaa ja KAIKKI VÄÄRÄT kamat hankittuna”  -paniikissa, sain onneksi lainaksi untuvamakuupussin, joka oli täysin sopiva. Kiitos vaan Päivi :) Tarpeeton ylimääräinenkin makuupussi sai lopulta käyttöä myöhemmin, ja vieläpä Nepalissa. Tosin pussin matka Nepaliin alkoi vasta tultuani itse takaisin kotiin, ja se pitänee lämpimänä tuntematonta maanjäristyksessä kotinsa menettänyttä nepalilaista. Mutta siis loppu hyvin kaikki hyvin, tämän shoppailu-sekoilun osalta ainakin. Ja muista ostoksista ei puhuta.

Paitsi ei ne ostokset osuneet ihan kohdalleen muutenkaan. Moni kampe oli sitten lopulta mukana vain tehdäkseen Nepalin kiertomatkan. Intiassa olin ihmeissäni +40 asteen helteessä laukku täynnä untuvatakkeja ja villasukkia. Kyllä nimittäin tarkeni. Otsalampuille sitten taas olikin käyttöä mukavasti. Varsinkin sille paremman väriselle, siniselle. Tosi näppärä kapistus, koska kumpikaan meistä ystäväni kanssa ei illalla jaksanut lukemisen jälkeen nousta punkasta sammuttamaan valoja, niin voi sitten lukea otsalampun valossa. Harmaallekin otsalampulle löytyi käyttöä yhdellä miehistä, jotka pystyttivät meille maanjäristyksen jälkeiseksi yöksi telttoja majatalon pihalle. Tosi tarpeeseen tulivat siis molemmat. Ja jos ei kaikkien miljoonien lentokenttä-läpivalaisujen jälkeen valaistunut, niin olipahan vielä mahdollisuus kahden otsalampun voimin yrittää korkeampaan olotilaan. Sitäpä muuten unohtui kokeilla, voi ei. No ensi kerralla sitten.

Kiitoksia seurasta ja ensi kerralla myös koitan päästä eteenpäin tässä jutussa. I promise.

Linkki Tommi Laitervon blogiin: http://www.partioaitta.fi/kun-luontoaiti-ottaa-ohjat-kasiin

Kuvat: Tommi Laitervo / Mandala Travel