Vessaolosuhteita ja vuoristohysteriaa

Ajattelin tervehtiä teitä nepaliksi, mutta en jostain syystä tiedä, mitä ”terve” on nepaliksi. Joten terve vaan kaikki, sitten suomeksi!

Tällä kertaa tuli mieleen, että aika moni on kysynyt minulta ennen reissua ja jälkeenkin, että missä siellä (Nepalin vaelluksella) käydään vessassa. Vessassa? En itse tullut pohtineeksi vessakysymystä ennen reissua muulta kannalta kuin että vessapaperia pitää ottaa mukaan. Jota ei tosin tarvitsisi Suomesta asti kantaa mukana. Ei sillä, että kannoin, mutta kannoin kuitenkin. Mutta tosiaan, kuten tuolla aiemmin jo tuumailinkin, olin ilmeisesti ajatellut käveleväni suoraan lentokoneesta vuoren huipulle, joten…. No jos ei tipahda koneesta suoraan huipulle, niin onhan siellä vaellusreitin varrella kauppa jos toinenkin, joista voi ostaa mm. vessapaperia. Toinen asia, jota ei tarvitse kantaa Suomesta, on Snickers-patukat. Niitäkin saa korkeanpaikan ostospaikoista.

Niin, että missä käydään vessassa? No vessassa. Epäilen, että kysyjät varmaankin miettivät pusikkovessan mahdollisuutta, mutta se mahdollisuus ei tullut vastaan kuin kerran ja en itse kokenut sillä kertaa tarvetta tarttua siihen. Oma vessakokemukseni rajoittuu tosin välille Lukla – Dingboche, joten en tiedä, millaisia mahdollisuuksia olisi tullut vastaan reitin loppupätkällä. Muuten vessaolosuhteet olivat varsin hyvät. Muutamia eri tyyppisiä vessaratkaisuja löytyi, kuten kyykistelymalleja, mutta lähes tulkoon kaikki olivat länsimaiselle tutumpaa mallia.

P4200039_opt
Ensimmäinen vaelluksen yöpymispaikka Phakdingissa (2652 m). Uuteen yöpymispaikkaan tultaessa matkanjohtajan ensimmäiset tärkeimmät tiedotusasiat olivat vessan sijainti ja toimiiko wifi. Täälläkin vessa löytyi ja wifi toimi, joten molemmat asiat kunnossa. Kuva: Minä
P4200040_opt
Phakdingissa oltiin jo ihan pilvessä. Kuva: Minä

Namche Bazaarissa minäkin kiinnostuin vessa-asiasta enemmän, koska rööristö päätti kääntää turbo-huuhtelun päälle. Toisin sanoen ripuli. Suureksi onneksi juuri Namchessa vietettiin lepopäivä reissun pisimmän yhtäjaksoisen nousun jälkeen ja huoneeseenkin kuului oma kylppäri. Luksusta. Fiilistä en välttämättä olisi kuvaillut juuri tuolla ”luksus” –sanalla, mutta onneksi rööristön super-veto imi sentään vain yhteen suuntaan. Ja onneksi on antibiootit. En voisi uskoa, että todella kirjoitin tuon, mutta siinä se nyt on. Minä, joka syön yleensä kaksi särkylääkettä vuodessa (jos on ihan pakko), olin muutaman päivän aikana Namcheen mennessä vetänyt aika monta Buranaa Kathmandussa ja parasetamolia vuorilla (selkäjumin aiheuttamaan hermosärkyyn), laittanut Voltarenia polveen ja syönyt ripuliin antibiootteja. Niin sitä joutuu välillä nöyrtymään yksi jos toinenkin, ja myös minä.

Namche
Näköala huoneen ikkunasta Namche Bazaarissa oli aika huikea! Valitettavasti olokin oli toisella tavalla ”huikea”, mutta kerkesinpäs ihailla näkymää sitten ihan koko päivän verran, Kuva: Minä

Vuoristotautilääkkeisiin ei onneksi tarvinnut koskea. Onneksi siksikin, koska niitä ei ollut mukana koskettavaksi asti… No ystävän lääkevarasto sisälsi kyllä varuiksi niitäkin. Namchessa 3400 metrissä oltiin sellaisella korkeudella, että ohut ilma olisi jo saattanut aiheuttaa ainakin kevyitä vuoristotaudin oireita, esim. päänsärkyä. Itselläni ei ollut päänsärkyä, mutta liekkö johtunut siitä hyvissä ajoin aloitetusta parasetamoli-tankkauksesta. Ohuen ilman huomasin vain portaita kiivetessä, kun sydän pamppaili tasaisin väliajoin ”very real love is in the air” –tahdilla. No valitettavasti se olikin ”very real low pressure is in the air”, joka tuntui ehkä jopa hieman epämiellyttävälle ja vaati pysähtelyä joka viidennellä portaalla.

Saimme ystäväni kanssa myös toisenlaisia oireita. Ryhmäläiset nimesivät oireet ”vuoristohysteriaksi”. Myönnettäköön, että hymy oli herkässä, mutta eipä se meillä kummallakaan kovin tiukassa ole normaalissakaan ilmanpaineessa ;-) Jossain kohtaa ”Stairway to heaven” –portaita sain myös ajatuksen, että täältä kun menen kotiin, alan treenaamaan penkkipunnerruskisoihin. Siihen kohtaukseen ei mukana ollut lääkkeitä, mutta onneksi se meni aika pian itsestään ohi, huh.

Jeps ystävät, hymyillään, kun tavataan :) Ja ensi kerralla kerron taas jostain, josta en vielä tiedä, mitä se on. Namchen jälkeen Mount Everest alkoi jo näkyä horisontissa ja mielessä alkoi pyöriä sille Everestin viereiselle vuorelle kapuaminen…

Artikkelikuva: Tommi Laitervo / Mandala Travel